Muuton pyörteissä

Päädyin koneen ääreen kun alkoi ahdistamaan tämä myllerrys kotona.
Viime päivinä tänne nurkkiin on jo kertynyt laatikoita, pusseja ja kaiken maailman kasoja. Olen yrittänyt jo pakata tavaroita joita pystyy. Ja nyt alkaa jo ärsyttämään tämä muuttolaatikoiden keskellä asuminen. Eikä asiaa auta yhtään ylihuomenna tässä asunnossa alkava putkiremontti. Pienenä valopilkkuna pääsemme huomenna vanhempieni luokse asumaan, ja taloa pystyssä pitämään. kun he lähtevät reissuun.

Vaikka tämä muuttaminen on ollut raskasta ja hermoja koettelevaa, niin on ollut ihanaa löytää kaappien kätköistä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Löysin eilen vauvakirjani, joita uppouduin lukemaan melkein tunniksi. Olen myös löytänyt vanhoja vihkojani, sekä lapsuuden valokuvia, joita olen sitten jäänyt pitkäksi aikaa katselemaan ja ihmettelemään. Vanhoja valokuvia selatessani mieleen tuli että pitäisi varmaan puhelimesta teettää kuvat, ja tehdä albumi näistä ajoista, jotka on täällä viettänyt. Tietynlainen haikeus on myös hiipinyt ja kutitellut takaraivossa, tähän kuuhun loppuu yksi aikakausi elämässämme.

Vielä jos palaan tähän kaaokseen, joka on vallannut kotimme: en ole todellakaan käsittänyt kuinka paljon meillä on tavaraa. Miten sitä ihminen haalii kaikki kaapit ja nurkat täyteen kaikkea turhaketta? Tein itselleni lupauksen että yritän tästä lähtien miettiä kaksi kertaa ennen kuin ostan jotain. 

Kävin Unikan kanssa iltalenkillä ennen kuin istahdin tähän tietokoneelle, oli tarkoitus yrittää ottaa vähän valokuvia. Lopputuloksena yksi valokuva, joka sekin suhteellisen surkea. Nyt lähden muuttolaatikoiden valloittamaan keittiöön tekemään iltapalaa, ja kyselemään Samulta miten hänen työpäivä meni. Palaan varmasti vielä ennen viikonloppua tänne blogin pariin.

Hyvää yötä kaikille!