"Täällä tuoksuu kesäsade!"

Oi ihanaa pääsin vihdoin avaamaan tietokoneen, ja lukemaan seuraamiani blogeja, sekä kirjoittamaan tänne hieman päivitystä. Edellisessa pikapostauksessa mainitsinkin että olemme saaneet nyt vihdoin muutettua. Ajattelin tehdä postauksen jossa esittelen meidän uutta kotia, sitten kun olen saanut täällä kotona viimeisetkin laatikot tyhjennettyä.

Olemme viihtyneet täällä paremmin kuin hyvin (vaikka edelleen moni uskoo meidän palaavan maitojunalla takaisin kaupunkiin)! Vähän olemme joutuneet Samun kanssa opettelemaan puulämmitystä, mutta muutaman toooosi kylmän aamun jälkeen on oppinut kuinka illallakin kannattaa vielä muutama klapi leivinuunissa polttaa. (edelleen varmuuden vuoksi nukun villasukat jalassa)

Nyt kun melkein kaikki tavarat ovat löytäneet oman paikkansa, niin tämä talo alkaa jo tuntumaan kodilta. Ensimmäisenä yönä säikyin jokaista kolausta ja niksahdusta jonka kuulin, nyt jo tunnistan tuulen äänet ulkona, sekä humisevan jääkaapin.

Ajattelin huomenna pitää kameraa koko päivän mukana, ajatuksena kirjoittaa tänne viikonloppuna My Day-tyylinen postaus, kuvien kera!

 Löysin meidän pihaojasta sammakkovauvoja, niin löysi myös Unika joka viettikin loppu illan niitä saalistellen vedestä..

Ihanaa vappua kaikille!

-Linda

ps. unohdin kokonaan tehdä munkkeja

Kaikki hyvin

Kännykällä tulin nopeasti päivittelemään tänne bloginkin puolelle. Nyt on muutettu, ja kamat on edelleen pitkin taloa, kuin myrskyn jäljiltä. Tarkoitus olisi sitten esitellä uutta kotia kun on muuttolaatikot selätetty.

Tavaroiden vienti kahden asunnon välillä oli aika urakka, varskinkin kun räntäsateessa piti avoperäkärryn kanssa niitä kuljettaa. Nyt kuitenkin alkaa jo hymyilyttää kun voiton puolella tässä urakassa ollaan.

Kunnon postausta luvassa lähiaikoina, olkaa kuulolla! :)




-Linda

HEI ME MUUTETAAN

Nyt on muuttopäivä selvinnyt: muutamme ensi viikonloppuna. Ja päässä pyörii tuhat ajatusta.
Olen aivan varma että unohdan tehdä jotain todella tärkeää ennen muuttoa. Sähkö- ja nettisopimukset on siirretty, muuttoilmoitukset tehty, lehtitilausten osoitteet vaihdettu, suurimman osan tavaroistakin olen saanut laatikkoihin ja säkkeihin...

Uhkailin tänään pakatessani etten muuta enää koskaan, tämä homma on oikeasti raskasta. Kauheaa sähläystä, ja vekslaamista. Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt että millon voin pakata seinäkellon? Tai milloin voin tyhjentää keittiönkaapit lopuista astioista? Onko tähän muuttamiseen jokin helppo keino? Jos on niin kertokaa pliis!

Ainiin! Piti täällä blogissa mainita, että ostin isälleni smartphotosta syntymäpäivälahjan, joka on muki johon sai itse valita kaksi kuvaa. Suunnittelin isälleni mukin, jossa on kaksi kuvaa koiristamme. Mukilla ei ollut hintaa paljoa (n. 10e), Ja mukissa olevat kuvat ovat todella hyvä laatuisia.

Nyt nukkumaan, seuraavassa postauksessa jos pääsis jo kertomaan muutosta?

- Linda

ps. sain sen työpaikan!

Puusavottaa

 Päätin pyhittää lauantai-iltani täällä blogin puolella. Tänään ollaan saatu nauttia auringosta ja lämmöstä, ja kaiken kirkkauden tuomin voimin lähdin porukoille puusavottaan. Oli todella hauskaa stressaavan viikon jälkeen viettää aikaa perheen kanssa. Saimme veljenikin hommiin mukaan, ja nopeasti hommat hoituikin isolla porukalla. Unikakin nautti kun pääsi taas juoksentelemaan vapaana.

Hommien jälkeen joimme yhdet lonkerot (alaikäiset saivat vichyä) ja istuimme terassilla, grillaamaan en sentään jäänyt vaan lähdin kotiin saunomaan.

Sain tänään myös vahvistettua muuttoavun kahden viikon päähän. Onneksi alkaa vähitellen stressi muuttumaan iloksi! Kävin tänään myös työhaastattelussa ja nyt on peukut pystyssä että tärppäisi. 

Huomenna olisi aamusta heti tiedossa taloyhtiön talkoot. Toivotaan että sää on yhtä hyvä kuin tänään.

-Linda

Haukottelua auringonpaisteessa

 Olen niin väsynyt, ahdistaa, vituttaa ja stressaa. Miksi kaikki on näin sekaisin? Milloin saan taas arkeni normaaliksi?

Pidän keväästä, pidän siitä paljon. Tämä kevät on päässyt kuitenkin yllättämään raskaudellaan.  Oikein ärsyttää kun ei osaa nauttia kunnolla lisääntyvästä auringonpaisteesta, ja pidemmistä päivistä.

Eilen pidin pienen paussin kaikesta ja lähdin ystäväni Laurin kanssa kevään ensimmäiselle jäätelölle. Istuskelimme maassa mussuttaen jäätelöä, ja hetkeksi stressi helpotti. Syynä varmasti lämpö, hyvä seura ja hyvä jätski.

+ tieto siitä että enää vain vähän yli kaksi viikkoa tätä rumbaa!

Minulla on haaste teille lukijoille: Mistä aiheista haluisitte postauksia? 

Kuulisin mielelläni mikä teitä kiinnostaa, ja jos olen jotain jättänyt liian vähälle huomiolle. 

Kommentteja siis kehiin!

Arkeen paluu

Eilen tulin takaisin kotiin. Unohdin viiden päivän aikana melkein kaiken, mikä täällä kotona odotti. Laskuja oli tullut viisi kappaletta, putkimiehet hääräsivät tiskikaapissamme, muuttolaatikot ovat vallanneet kaikki nurkat. Kaikesta huolimatta oli yllättävän ihanaa tulla takaisin kotiin, omaa sänkyä kun ei mikään voita.

Viimeiset päivät talovahteina menivät auringonpaisteesta nauttien, hyvin syöden ja koirien kanssa touhuten. Kuvat ovatkin maanantailta ja sunnuntailta.

Olen miettinyt paljon että miten elämä muuttuu muuton myötä: toisaalta muutos on enemmän kuin haluttu, ja toisaalta mietin että mitä jos kuitenkin palaamme tammikuun pakkasilla maitojunalla takaisin. Pelkään myös että romantisoin korvieni välissä liikaa maalla asumista (vaikka olenkin maalla kasvanut), mitä jos arki lyö liian kovaa takaisin, ja tipun näiltä pilvilinnoiltani alas?

Vaikka todellisuus ei vastaisikaan odotuksiani, niin uskon silti mukautuvani. Arki on mielestäni loppujen lopuksi paras osa elämää. Arjesta löytää pienetkin ilot, kun taas juhlapyhiin kohdistuu niin paljon odotuksia, että pettyy helpommin. Arki on myös puhtaampaa, siinä ei esitetä mitään, eikä turhia hienostella. Älkää ymärtäkö väärin, olen kyllä suuri juhannusfani ja ikuinen joulunodottaja, mutta arjen hienoudenkin olen tajunnut ja sitä oppinut arvostamaan.

Nyt kuitenkin siirryn television pariin, ja siitä sitten nukkumaan. Huomenna on kiva päivä, nähdään äitin kanssa, ja ajattelin mennä kahville ystävän kanssa. Ei voisi olla parempaa keskiviikkoa tiedossa!



PS. Anteeksi etten päivittänyt lauantaista mitään, vaikka lupasin :(

Vihdoin viikonloppu

Heräsin tänään virkeänä, ja oikein odotin aamulla tätä päivää. Veljeni tyttöystävä tuli tänne vanhempieni luokse viettämään meidän kanssa viikonloppua. Myös meidän kaveri Lauri tulee tänne tänään viettämään iltaa. Olemme suunnitelleet että tänään saunotaan, viinitellään ja syödään hyvää ruokaa.

Talovahtina on ollut todella kivaa, vaikka täällä on ollut todella paljon menoa ja meininkiä, lähinnä eläinten järjestämää. Vanhemmillani siis on täällä koira ja kissa, ja nyt vierailevaksi tähdeksi tuotiin meidän Unika mukanamme tänne. Unika ja vanhempieni koira Ressu tulevat hyvin toimeen, jännitystä täällä luo Unikan ja Harmi-kissan yhteiselo. Harmi kun ei oikein tykkää Unikasta, ja Unika onkin ulkona muutaman kerran meinannut saada selkäänsä.

  Sää täällä on ollut aika tasaisen harmaa, eilen saatiin aurinkoa muutamaksi tunniksi ja samantein pinkaisin kamera kädessä ulos. Ei kai viikonlopuksikaan ole luvattu mitään suuria auringonpaisteita, mutta toivon että jos saisimme auringosta taas nauttia edes vähän.

Taidankin tästä lähteä talonlämmityspuuhiin, jos kohta vaikka lähtisi ostamaan illallistarpeita. Huomenna voisin (jos jaksan köhköh) laittaa kuvia ja kertomuksia tästä illasta.

See you ♥

Perheeni

Olen tosi perhekeskeinen, ja täällä tulen varmasti puhumaan tai ainakin mainitsemaan, joitain perheenjäseniä. Joten ajattelin lyhyesti esitellä täällä blogin puolella perheeni. Pahoittelen kuvamateriaalin puutteellista laatua, sekä sisältöä..

Äiti & Iskä - Nämä ihmiset on mulle ihan ylitärkeitä. Äiti alkaa olemaan mulle jo enemmän paras ystävä, kuin äiti (tietenkin välillä hän vieläkin ottaa kunnon äitivaihteen päälle, ja hyvä niin!).

Pikkuveljet - Heitä on kaksi. Vanhempi eli Santeri on yksi parhaista ystävistäni, teemme yhdessä paljon kaikkea, ja meillä on aina hauskaa yhdessä. Nuoremman veljeni kanssa meillä on ikäeroa vähän liikaa, että hengailisimme yhdessä. Varmasti tähänkin tulee muutos parin vuoden sisällä. Vaikka olenkin Santerille kuin paras ystävä, niin holhoan molempia veljiäni aika paljon ( ja paapon), joskus erehdyn liikaa paasaamaan "kuinka elämä kannattaa elää"...hups. Täytyy vielä mainita että olen ottanut paasauskerhoni jäseneksi myös Santerin tyttöystävän (kyllä hän kai silti tykkää minusta).

Samu - Poikaystäväni, avopuolisoni, kihlattuni..jne. Samu on jo täysin perheemme jäsen, Meillä on Samun kanssa ehkä toimivin ja parhain suhde (jos poisluetaan omat vanhempani) ikinä. Eihän mikään ole ikinä täydellistä, mutta olen varma ettei lähemmäksikään pääse. Sen lisäksi että seurustelemme, olemme myös ystäviä toisillemme. Teemme myös melkein kaiken yhdessä (paitsi minä en pelaa pleikkarilla), emmekä tee sitä siksi että olisi pakko kiehnätä toisessa koko ajan, vaan siksi että meillä on niin hauskaa ja ihanaa yhdessä.

Parhaat Ystäväni - Vaikka tämä ryhmä ei varsinaisesti olekkaan perheeni, niin lasken heidät perheekseni. Olen parin vuoden sisään menettänyt monta ystävää, joka on saanut minut pitämään näistä lopuista kynsin ja hampain kiinni. Ystäväni ovat melkein aina mukana minun ja Samun (aika usein on Santerikin mukana) seikkailuissa. Ja vaikka vain maattaisi koko poppoo sohvalla selaten somea, niin silti se on parasta aikaa.

Unika (Uuno, Unski, Ulla) - Ihana, valoittava, energinen koirani. Unika on melkein kuin lapseni, se tulee melkein joka paikkaan mukanani, ja vaikka hän on ollut  minulla vasta vuoden, en luopuisi siitä enää mistään hinnasta.

(Unika on toi musta)

Nyt lähden tekemään iltapalaa, kommentteihin voi kertoa omista tärkeistä ihmisistä!

Raikasta ilmaa ja lämmintä takkatulta

Tänään tulin tänne vanhempieni luokse, kun he lähtivät Prahaan. Olen täällä veljeni kanssa tehnyt ruokaa, ulkoillut ja vain ollut. On ollut hauska huomata kuinka, siinä missä kaupungissa kevään tulon huomaa kuivasta asfaltista, niin täällä maalla sen huomaa pikku hiljaa pakenevasta jäästä lammen päällä.

Olen ollut kaikesta muuttohässäkästä niin väsynyt, että oli ihana tulla tänne rauhoittumaan. En edes muista milloin olen viimeksi istunut takkatulen ääressä, vain nauttimassa kiireettömyydestä (ainoa mitä muuttaisin, jos voisin, olisi radiokanava, olen tässä kuunnellut kansanradiota pari tuntia). Tämä on ollut paras keskiviikko pitkään aikaan.

Oikein rauhallista ja rentouttavaa loppuiltaa kaikille!

Muuton pyörteissä

Päädyin koneen ääreen kun alkoi ahdistamaan tämä myllerrys kotona.
Viime päivinä tänne nurkkiin on jo kertynyt laatikoita, pusseja ja kaiken maailman kasoja. Olen yrittänyt jo pakata tavaroita joita pystyy. Ja nyt alkaa jo ärsyttämään tämä muuttolaatikoiden keskellä asuminen. Eikä asiaa auta yhtään ylihuomenna tässä asunnossa alkava putkiremontti. Pienenä valopilkkuna pääsemme huomenna vanhempieni luokse asumaan, ja taloa pystyssä pitämään. kun he lähtevät reissuun.

Vaikka tämä muuttaminen on ollut raskasta ja hermoja koettelevaa, niin on ollut ihanaa löytää kaappien kätköistä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Löysin eilen vauvakirjani, joita uppouduin lukemaan melkein tunniksi. Olen myös löytänyt vanhoja vihkojani, sekä lapsuuden valokuvia, joita olen sitten jäänyt pitkäksi aikaa katselemaan ja ihmettelemään. Vanhoja valokuvia selatessani mieleen tuli että pitäisi varmaan puhelimesta teettää kuvat, ja tehdä albumi näistä ajoista, jotka on täällä viettänyt. Tietynlainen haikeus on myös hiipinyt ja kutitellut takaraivossa, tähän kuuhun loppuu yksi aikakausi elämässämme.

Vielä jos palaan tähän kaaokseen, joka on vallannut kotimme: en ole todellakaan käsittänyt kuinka paljon meillä on tavaraa. Miten sitä ihminen haalii kaikki kaapit ja nurkat täyteen kaikkea turhaketta? Tein itselleni lupauksen että yritän tästä lähtien miettiä kaksi kertaa ennen kuin ostan jotain. 

Kävin Unikan kanssa iltalenkillä ennen kuin istahdin tähän tietokoneelle, oli tarkoitus yrittää ottaa vähän valokuvia. Lopputuloksena yksi valokuva, joka sekin suhteellisen surkea. Nyt lähden muuttolaatikoiden valloittamaan keittiöön tekemään iltapalaa, ja kyselemään Samulta miten hänen työpäivä meni. Palaan varmasti vielä ennen viikonloppua tänne blogin pariin.

Hyvää yötä kaikille!

Kaaoksen keskellä

Piiiiiiiitkän harkinnan ja työskentelyn jälkeen sain vihdoin blogini valmiiksi, sekä päätin aloittaa kirjoittamisen. Olen tätä jo pitkään miettinyt, mutta nyt vasta tuntuu siltä että olisin tähän valmis sitoutumaan enemmän. Kolme vuotta sitten lopetin vanhan blogini, ja kieltämättä on ollut tätä hommaa hieman ikävä. No niin ja nyt asiaan!

Olen siis Linda, moi vaan kaikille. Olen kahtakymmentä ikävuotta taittava, ruokaintoilija, tyttöystävä, sekä koiranomistaja.  Taidan olla hieman vinksahtanut päästäni, koska huhtikuun lopussa pakkaan kamppeeni ja muutan maalle. Tietenkin siis koira ja mies tulevat mukaan, toivottavasti. Tämän blogin teemana nähdään varmasti siis tuota maalaiselämää, ja tuon muuton vuoksi tämän blogin perustinkin.
Ei tämä blogi tule kuitenkaan pelkästään täyttymään muuttojutuista, varmasti lukijat pääsevät tutustumaan myös muihinkin asioihin, joita tielläni kohtaan. Ruoka aiheisilta postauksilta tuskin säästytään, eikä myös sisustushömpältä.





Tässä oli esittelyt tältä erää, lupaan että blogiini tänne tulee päivitystä vähintään viikottain.

Lopuksi vielä pakollinen oma kuva.