Eilen tulin takaisin kotiin. Unohdin viiden päivän aikana melkein kaiken, mikä täällä kotona odotti. Laskuja oli tullut viisi kappaletta, putkimiehet hääräsivät tiskikaapissamme, muuttolaatikot ovat vallanneet kaikki nurkat. Kaikesta huolimatta oli yllättävän ihanaa tulla takaisin kotiin, omaa sänkyä kun ei mikään voita.
Viimeiset päivät talovahteina menivät auringonpaisteesta nauttien, hyvin syöden ja koirien kanssa touhuten. Kuvat ovatkin maanantailta ja sunnuntailta.
Olen miettinyt paljon että miten elämä muuttuu muuton myötä: toisaalta muutos on enemmän kuin haluttu, ja toisaalta mietin että mitä jos kuitenkin palaamme tammikuun pakkasilla maitojunalla takaisin. Pelkään myös että romantisoin korvieni välissä liikaa maalla asumista (vaikka olenkin maalla kasvanut), mitä jos arki lyö liian kovaa takaisin, ja tipun näiltä pilvilinnoiltani alas?
Vaikka todellisuus ei vastaisikaan odotuksiani, niin uskon silti mukautuvani. Arki on mielestäni loppujen lopuksi paras osa elämää. Arjesta löytää pienetkin ilot, kun taas juhlapyhiin kohdistuu niin paljon odotuksia, että pettyy helpommin. Arki on myös puhtaampaa, siinä ei esitetä mitään, eikä turhia hienostella. Älkää ymärtäkö väärin, olen kyllä suuri juhannusfani ja ikuinen joulunodottaja, mutta arjen hienoudenkin olen tajunnut ja sitä oppinut arvostamaan.
Nyt kuitenkin siirryn television pariin, ja siitä sitten nukkumaan. Huomenna on kiva päivä, nähdään äitin kanssa, ja ajattelin mennä kahville ystävän kanssa. Ei voisi olla parempaa keskiviikkoa tiedossa!
PS. Anteeksi etten päivittänyt lauantaista mitään, vaikka lupasin :(
Viimeiset päivät talovahteina menivät auringonpaisteesta nauttien, hyvin syöden ja koirien kanssa touhuten. Kuvat ovatkin maanantailta ja sunnuntailta.
Olen miettinyt paljon että miten elämä muuttuu muuton myötä: toisaalta muutos on enemmän kuin haluttu, ja toisaalta mietin että mitä jos kuitenkin palaamme tammikuun pakkasilla maitojunalla takaisin. Pelkään myös että romantisoin korvieni välissä liikaa maalla asumista (vaikka olenkin maalla kasvanut), mitä jos arki lyö liian kovaa takaisin, ja tipun näiltä pilvilinnoiltani alas?
Vaikka todellisuus ei vastaisikaan odotuksiani, niin uskon silti mukautuvani. Arki on mielestäni loppujen lopuksi paras osa elämää. Arjesta löytää pienetkin ilot, kun taas juhlapyhiin kohdistuu niin paljon odotuksia, että pettyy helpommin. Arki on myös puhtaampaa, siinä ei esitetä mitään, eikä turhia hienostella. Älkää ymärtäkö väärin, olen kyllä suuri juhannusfani ja ikuinen joulunodottaja, mutta arjen hienoudenkin olen tajunnut ja sitä oppinut arvostamaan.
Nyt kuitenkin siirryn television pariin, ja siitä sitten nukkumaan. Huomenna on kiva päivä, nähdään äitin kanssa, ja ajattelin mennä kahville ystävän kanssa. Ei voisi olla parempaa keskiviikkoa tiedossa!
PS. Anteeksi etten päivittänyt lauantaista mitään, vaikka lupasin :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti